Näin loppuraskaudessa voin todeta että olen tyytyväinen raskausajan liikkumiseeni. Voin hyvällä omallatunnolla oleilla loppupäivän tekemättä mitään, kunhan olen liikkunut edes jotenkin. Uskon, että synnytys on helpompi mitä hyväkuntoisempi olen. Ratsastuksen lisäksi olen lähinnä kävellyt ja pyörinyt selättimellä. Välillä olen nostellut pieniä painoja. Rv 38 paikkeilla odotin ja toivoin niin kovasti synnytystä että aloin epätoivoisesti muiden keinojen ohella tehdä kyykkyjä ja juoksemaan, tuloksetta. :D
Ratsastus on tietysti ollut mieluisin liikuntamuoto, sitä ei vaan voinut lopettaa. Raskauden alussa luulin että minulle tulisi kipuja enkä pystyisi ratsastamaan. Olin varma että helmikuussa en enää keikkuisi hevosen selässä. Ensimmäisessä neuvolassa taisin sanoa että lopetan viimeistään kun vatsa alkaa selvästi kasvaa. :D Harjoitusravin jätin melko alussa pois. Maaliskuun puoliväliin asti ratsastin yleensä 5 kertaa viikossa. Aloin etsiä Fasulle sopivaa liikuttajaa ja ehdokkaita löytyikin jonka jälkeen ratsastin noin 4 kertaa viikossa. Raskausviikolta 37 lähtien tähän päivään eli rv 41+1 olen ratsastanut kolme kertaa viikossa. Varsinkin nyt loppuvaiheessa hevosen selästä laskeuduttua kävely tuntuu ankkamaiselta ja liitoskipuja on yleensä jonkin verran. Muutamia kertoja on alkanut supistelemaan kun Fasu on mennyt reippaampaa ravia maastossa, jolloin olen vähän hidastanut tahtia.
Nämä kuvat on otettu rv 40+4 ja kyllä järkytyin vähän kun näin ne ensimmäisen kerran. :D No, miten sitä olisikaan voinut tajuta miltä siellä hevosen selässä näyttää.. Valitsin tähän järkevimmät kuvat, koska suurimmassa osassa näytin niin lihavalta. Vaunulenkkejä odotellessa! Jalustimia on pitänyt vähän lyhentää ja muutenkaan istunta ei ole ihan normaali. Tulee pakosti notkoselkä kun varon ettei maha osu satulan etukaareen. Tasapainossa en ole huomannut muutosta. En malta odottaa että pääsen taas istumaan syvälle satulaan, käyttämään vatsalihaksia sekä kehittämään itseäni ja toivottavasti myös hevosta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti