maanantai 9. maaliskuuta 2015

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän


Kuolema aiheena on aina jotenkin kiinnostanut minua. Aihe tietenkin tulee mieleen etenkin silloin kun joku, jonka kanssa olen ollut tekemisissä tai jonka tunnen, kuolee. Enkä tarkoita vain ihmisiä vaan myös eläimiä. Olen erittäin herkkä aiheelle ja itken helposti. Usein tuntuu että olen jotenkin harvinaisen herkkä tai sitten muut vain pystyvät tukahduttamaan tunteensa. Ja tietenkin jokainen käsittelee kuolemaa ja surua omalla tavallaan.

Silloin tällöin mietin, mitä kuoleman jälkeen on. Onko silloin mitään? Vastausta ei varmaan tiedä kukaan. Ehkä sellainen joka käy lähellä kuolemaa? Itse kuitenkin haluan uskoa, että kuoleman jälkeen pääsee taivaaseen ja kaikki on hyvin. En tiedä uskonko uudelleensyntymiseen.

Määritteleekö joku, miten kukakin kuolee? Onko se vain sattumaa vai kohtalo, miten kuolen? Miksi jotkut joutuvat kärsimään ennen kuolemaa?

Tämä kaikki tuli taas mieleeni, kun läheinen ihminen sai yllättäen diagnoosin vakavasta sairauksesta jota ei voitu enää hoitaa. Reilu viikko diagnoosista hän nukkui pois. Hänellä oli kipuja loppuaikana, joten uskon, että kuolema oli varmasti helpotus.

2 kommenttia:

  1. Kuolemaan liittyvät asiat on kyllä aina tosi hankalia. Uskon, että välillä niiden pohtiminen on kuitenkin tärkeää, mutta sitten taas toisaalta liika pohtiminenkaan ei ole hyväksi...

    VastaaPoista